Hengissa ollaan paivitys!

Hello duudsit! Lauantai aamuna tosiaan jatin Sydneyn taakseni ja lahdin kohti Gosfordia. Oli kylla aika epic fail paiva, mutta kerronpa kuitenkin :-D Joskus se parhainkin juna eksyy raiteiltaan... Sydneyn juna-asemalla siis odottelin ja rupesin siina juttelemaan semmosen tyton kanssa ku se kerta siina yksin seisoskeli. Haha ja sit se kysy et what kind of accent is that?? Haha olin iha et no tammonen... Suomi aksentti xD. No ei mut kerroin sit et oon Suomesta ja se oli iha sillee et aijaa no mulla onki hyva ystava Kuopiosta! Olin vaha et jaa... Onpa maailma pieni :-D No mut siis matka kuitenki suju hyvin ja taa tyttonen sit autto mua et millon mun pitaa jaada pois ja jne. et oli oikeen ystavallinen. Saavuin sit Gosfordiin ja valehtelematta olin aika eksyksissa siella... Kavelin sit vahan matkaa ja yritin ettia sita kirkkoa mut eipa onnannu (ne kartan lukutaidot, ne kartan lukutaidot...) etta paatin luovuttaa viela kun olin ees kartalla :-D Siina sitten kavellessa joku pikku poika oli sillee et kato, Australian Amazing Race!! Olin sillee etta silta taa kylla tuntuuki talla hetkella :-D Loysin sitte semmosen kivan pikku puiston jonne paatin sit istahtaa ja kattella tallasia maisemia:

Mikas siina. Aika hyvat maisemat miettia et minne sita menis nukkumaan seuraavaksi yoksi! Ku en ma ihan tonnekaan viittiny jaada. Siina sitten mietin samalla etta mita hemmettia taalla teen, mita teen next ja miettien et tas on mun koko elama, yhdes rinkas! Mut tunsin itteni kulkaa niin VAPAAKS. Etta voin menna mihin vaan! No siinahan se vaikeus piileeki. No aina on kuitenki plan B, ja se oli palata sinne mista oon tullukki, eli takas sinne Sydneyhin... Ja niin paatin sit tehda. Palasin siis Sydneyhin miettien voi etta oon tyhma.... Mut sitte tajusin et virheet on elamaa ja joskus niille ei mahda mitaa. Paadyin talla kertaa sitte YHA:n hostelliin (meilla onki tasta samasta hostelliketjusta kokemuksia Silja,  in Luxemburg ;-) ja se ei kylla ollu yhtaan niin kiva ku taa Wake Up! Hostel, nukuin tuolla YHAs joidenki 40kymppisten muidujen kans! Vaha tuli taas fiilis et mita ma taalla teen. Paras oli et silla valin ku kavin ostamassa syomista Woolworthista, oli sinne huoneeseen ilmestyny tallanen lappu alkkareiden kera... Arvatkaa mietinko toisen kerran MITA TEEN TAALLA :-D Nyt kylla naurattaa jo koko juttu aikalailla. Tossa siis lukee jotain tan tyylista "my underpants was put in the rubbish bin. Don't do this it is not necessary and if it happens I will call the Federal Police..." Quite creepy :-D

Elama kuitenkin jatkuu haha. Seuraavana aamuna sit herasin joskus 5:50 eilisen meikit viela naamas (halusin viettaa minimiajan hostellin kylpylatiloissa) ja olin ready lahtemaan takasi sinne Charmhavenin kirkkoon. Talla kertaa olin sopinu et Kylie (joku tyyppi sielta kirkosta) tulee mua vastalle siihen juna-asemalle. Talla kertaa hyppasin pois Wyong asemalla ja Kylie odotteliki siella auton kans ja vei mut sinne HopeUC -kirkkoon jossa alkoi jumalanpalvelus. Mun on nyt ihan pakko sanoa et taa HopeUC kirkko ei ole semmonen kirkko mika teilla on mieles. Taa on nykyaikanen kirkko! Siis ihan erilainen ku joku suomen kaavoihin kangistunu kirkkomeininki, joka tan jalkeen tuntuu NIIN JALKEEN JAANEELTA. Oli hauskaa ja olin welcome partyissa ja kaikkee. Kylie piti musta sitten huolta ja yritti ettia mulle paikkaa minne voisin menna yoksi. Siella oli viela illalla toinen jumalanpalvelus ja talla kertaa ne pisti mun kaulaan HOST -lapun ja sit seisoskelin siina ovella toivottamassa ihmisia tervetulleeksi kirkkoon :-D Joten tunsin oloni kylla kotosaksi! Siina sitten puhellessa etta Hii, Helloo, How are you, Welcome jne. yks pariskunta tuli siihen ja se mies sano etta sen paras kaveri koulussa oli suomalainen! Olin ihan etta ohh sooo lovely, the world is so small (again..).

Aitille tiedoksi etta taa oli siis just se kirkko minne Rob sanoi etta mun pitais menna ja pistin Robille viestiakin siita ja se oli ihan etta Fantastic!!! Tan kirkon perustaja on siis Darlene, joka on niinku superstar here. Ihanalta se vaikutti livenaki ja mika aani! Voitte lukee lisaa siita TAALTA.

Sitte semmonen joku about 10v pikkupoika sano etta mun aksentti on COOL. Olin iha etta voi apua, kuinka sopooo :-D. No mut kuitenki! Kello oli jo jotain 6 illalla eika mulla ollu mitaan hajua missa oon yota jos missaa, mut sitte kun nahtiin taas Kylien kans niin se sano etta elakkeella oleva pariskunta lupautu ottamaan mut niille muutamaks yoksi! Ja voi etta, Ron ja Donna are lovely! Niilla on tammonen pikkunen talo ja ne tarjos mulle iltapalan eilen ja ne on oikeesti niin ystavallisia! Majoittaudun niitten pojan huoneeseen (niitten nuorin poika asuu viela kotona, mut atm se on pelaamassa krikettia Englannissa :-D) ja tanaan ne on jarkkaamassa OZ (toinen nimi australialle tai australialaisille) barbeque hommaa ja tanne on siis tulossa enemmanki ihmisia! Kuinka hauskaa nahda true australian life! Oon niin kiitollinen kylla, mika new experience olla taalla niitten talossa ja nahda vahan niitten australialaista elamaa!

Oli todella ihanaa kayttaa taas normaalia kylpyhuonetta. Niin luksusta! Sita aina oppii arvostamaan pikkujuttuja mita kotona ei koskaan tule ajatelleeksi. Ja sita etta ne tarjoutui etta voi pesta mun pyykit! Ei tartte kulkee haisunaatana enaa! (Vitsi vitsi, ei tilanne reilun viikon jalkeen viela niin paha ole) Menin sit todella vasyneena mutta erittain onnellisena ja kiitollisena nukkumaan ja herasin siihen kun aurinko paistoi suoraan naamaan ja kuului lintujen viserrysta (okei, taa kuulostaa ehka vahan liikaa niinku jostain leffasta, mut taa on true :-D)

Maisemia junasta! Voitteko uskoa, etta mun englantia on sanottu yhden viikon aikana kaks kertaa YOUR ENGLISH IS GOOD! En koskaan tiia miten mun pitais suhtautua tohon :-D Sillee et good joke haha?  Joten tiedoksi kaikille et lukion englannin numerolla 6 potkii pitkalle!

Oon viimeistaan torstaina lahdossa taalta takas tosiaan Sydneyhin junalla kun mulla on nyt lento perjantai aamuna from Sydney to Canberra! Siella mua on sitte ainakin Melinda vastassa (ja kylma ilmasto) ja se lupas auttaa mua sen Medi Care kortin kanssa, etta kaikki on kylla menossa aika buenosti talla hetkella! Eli siis oon aupairina perhe Castlelle ainakin kuukauden, ehka useammankin, riippuu nyt vahan miten kaikki sujuu. Mun jobi on siis pitaa huolta niitten 2 vuotiaasta Hannah tytosta silla valin kun ne on toissa. Ainoo juttu et mun rinkassa on pelkkia shortseja ja toppeja, ja siella paikas missa taa perhe Castle asuu niin sataa lunta. Paljon on siis tapahtanu reilussa viikossa ja paljon tulee varmasti viela tapahtumaa!! Love, Teresa <3